Loppusanat

Kaikki tekstit on nyt kirjoitettu ja olen oppinut muutamia uusia asioita. Minun pitää vielä vähän hiota pilkkujen käyttöä, sillä harvoin jaksan keskittyä niihin. Alussa sain palautetta siitä, että teksti oli sisällöltään ihan hyvää mutta kaikki virheet vähän vahingoittivat  sitä.  Olen hieman parantunut, sillä en enää tee niin paljon virheitä. Loppujen lopuksi olen hyvin tyytyväinen työhöni.

Pohdiskeleva asiateksti oli ensimmäinen teksti minkä kirjoitin. Musiikki on minulle tosi tärkeää ja kuuntelin sitä samalla kun kirjoitin tekstejä. Mielestäni onnistuin kertomaan hyvin kaikista eri musiikin vaikutuksista. Olisin ehkä ollut vähän enemmän suorasanainen, sillä tietyt osat tekstistä voisi leikata. Tämä on minun lempitekstini koska saan sillä kertoa kuinka tärkeää musiikki on minulle.

  Runo on minun mielestäni huonoin tekstini. Se on ehkä hieman lyhyt eikä se ole kovin runollinen.  Mutta se kuvastaa sitä miten paljon rakastan nukkua. Se vähän myös kertoo siitä miten jotkut vielä haluaisivat olla vähän pienempiä, ilman vastuutta ja huolia. Jos joutuisin tekemään runon uudestaan yrittäisin tehdä siitä vähän enemmän runollisen. Runo on aika suorasanainen eikä jätä oikein mitään tulkittavaksi.

Romaaniesitellyssä olin tarpeeksi onnekas lukemaan hyvän kirjan. Joskus kun joutuu kiireessä valitsemaan kirjaa kouluprojektiin voi tapahtua huonosti. Ei ole tylsempää kun joutuu lukemaan huonoa kirjaa. Minusta tuon omat mielipiteeni kirjasta esille ja kun kerron mitä kirjassa tapahtuu mielestäni saan kirjan kuulostamaan kiinnostavalta. Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja hyvä. Kirja esitelmä olisi voinut ehkä olla vähän pitempi.

Velhoja ja Labyrintteja 

Atuanin Holvihaudat on ehkä paras fantasia-kirja minkä olen ikinä lukenut. Kirja kertoo tarinan Tenarista joka nimetään Ahraksi. Ahra tarkoittaa uhria, eli hänen loppuvuodet elämästään on uhrattu palvelemaan nimettömiä. Nimettömät ovat pimeyden jumalia ja heitä palvotaan Atuanissa. Ahra tanssii, uhraa ja elää nimettömien vuoksi. Atuanissa on labyrintti, missä nimettömät asuvat. Vain Ahra voi kulkea labyrinttin sisällä. Kun joku muu kokeilee sitä hän kuolee, sillä Labyrinttia on lähes mahdotonta navigoida, koska jos siellä sytyttää valon kuolee. Ahra viettää päivänsä rauhassa ja huoletta, kunnes yhtenä päivänä velho pääse Atuanin Labyrinttiin. Tämä velho on Ged ja hän on kirjan toinen päähenkilö. Ahra näki hänet labyrintissa ja päätti seurata häntä kaukaa ja katsoa, kuinka hän kuolee. Ahra hämmentyy kun hän näkee ettei Gedille käy mitään vaikka hän on taikonut itselleen valoa. Lopulta Ahra haluaa puhua Gedille ja Ged kertoo hänelle että hänen Jumalansa eivät olekaan Jumalia, mutta kuitenkin vaarallisia olentoja. Ged suostuttelee Ahran jättämään Atuanin ja Ahra suostuu. Mutta pystyvätkö he pakenemaan nyt kun Nimettömät ovat heitä kumpaakin vastaan?

Tärkeimmät henkilöt ovat ehdottomasti Tenar ja Ged. Minun mielestäni on hyvin outoa, että kirja kaksi päähenkilöä tapaavat vasta noin kirjan puolivälissä. Ensiksi Tenar on ihmeissään, mutta samaan aikaan hyvin vihainen Gedille siitä että hän on hänen Jumaliensa pyhässä paikassa luvatta. Vähän ajan päästä Tenar hämmentyy siitä, että vaikka Ged on ollut Labyrintissa jo päivän hänelle ei ole käynyt kuinkaan. Hän vielä kävelee melkein ongelmitta. Mutta pian nälkä ja jano haittaavat Gediä ja jostain syystä Tenar tuntee sääliä häntä kohtaan. Tenar laskeutuu alas Labyrintiin ja puhuu Gedin kanssa. Tämä toistuu monen päivän aikana ja lopulta Tenar alkaa tykätä Gedistä. Näiden keskustelujen aikana Tenar oppii paljon enemmän Gedistä mutta Ged ei opi paljon Tenarista sillä hän ei ole halukas puhumaan. Tenar myös luule että velhot eivät ole kovin ihmeellisiä, vain köyhiä huijareita. ”Kerjäävätkö maagit usein?” Tenar kysyi peltotiellä keskelle vihreitä laitumia, joilla vuohet ja pienet laikukkaat lehmät söivät ruohoa. ”Miksi kysyt?” ”Se näytti käyvän niin tottuneesti. Itse asiassa olit oikein taitava.” ”No oikeastaan olen kerjännyt koko elämäni” Tenar ei osaa lukea sillä Atuanissa sitä pidetään mustana magiana. Tälle Ged hiukan vihastuu mutta viha laantuu. Lopulta Tenarin ja Gedin side vahvistuu ja he yrittävät pakoa labyrintista.

Kirja on minusta käännetty tosi hyvin. Ursula K. Le Guin alun perin kirjoitti kirjan englanniksi ja joskus huono käännös voi pilata kirjan. Onneksi tämä ei tapahdu Atuanin Holvihaudassa. Käännös on jopa niin hyvä että mielummin lukisin kirjan suomeksi kuin englanniksi joka on hyvin harvinaista. Tykkään myös siitä jos päähahmot muuttuvat tarinan aikana. Minun mielestäni jokaisessa tarinassa hahmojen on jollain tavalla muututtava. Paras tapa on kun he joutuvat kokemaan jotain mullistavaa. Kirjan alussa oleva hahmo pitää olla jollain tavalla erilainen kirjan lopussa. Tässä kohdassa kirja onnistuu hyvin. Alussa oleva Tenar, on pieni tyttö joka asuu pienessä maailmassa. Tenarin koko maailma on pieni Atuanin maa. Lopussa Tenarin ”maailma” on paljon suurempi. Hän tietää, että on monia maita Atuanin ulkopuolella. Tenar myös kasvaa henkisesti. Ensin hän pelkkää pimeää mutta hän ylittää tämän pelon, itsekurin avulla.

Pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Tykkään lukea fantasiaa ja tämä kirja on täynnä velhoja ja mysteereitä.