Runo
Aamu, mun pahin vihollinen
herätä kello seitsemältä
sänky niin lämmin ja pehmeä
mutta arjen vastuut sut siitä sängystä lopulta vetää
mitä antaisin, jotta saisin
nukkua vielä tunnin.
Mennä suihkuun niin väsyneenä,
laittaa vaateet päälle nopeasti
syodä aamiainen kiireellä
löytää kirjat ja kaikki tarvikkeet
mitä antaisin, jotta saisin
nukkua vielä tunnin.
Kouluun menen, kaverit näen
tunti alkaa, väsyttää taas
opettaja puhuu ja yritän kuunnella
mutta kavereiden keskustelu
olisi niin paljon kiinnostavampi
mitä antaisin, jotta saisin
nukkua vielä tunnin.
Koulu lopunut, kotona taas
mutta ei vieläkään kunnolla rentouta saa
läksyt kokeet aivan oven taa
toisin oli kun pieni olin
sain nukkua niin paljon kun haluan
mitä antaisin, jotta saisin
olla taas niin pieni poikanen.
Ei mitään huolia
ei mitään murheita
kukaan ei herätä
se on taivas
maan päällä.
Hyvä runo, kuvailit hyvin millasta on herätä aamuisin. Taas persoonamuoto vaihteli välillä, kannattais kattoo et se pysyy samana koko tekstin ajan. Kannattaa keksii siihen viel joku otsikko.
VastaaPoista